Olen monesti löytänyt itseni tilanteesta, jossa mietin esimerkiksi seuraavia asioita:
Mitä muut ajattelevat uudesta tilapäivityksestäni? Tykkääkö kukaan kuvastani, onko se ihan tyhmä? Entä jos en saa yhtään seuraajia? Äh, en julkaise tätä sittenkään..
 |
| Kanadalaisen graffiti-taiteilijan teos "Nobody likes me" |
Miksi sosiaalinen media voi saada näin kovia paineita aikaan? Kuten jo blogini ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, minä en koe asioideni jakamista somessa kovin helppona. Tämä koskee niin ajatuksia kuin kuviakin. Ehkä en vain ole vielä omaksunut koko some-maailmaa tai sitten se ei juuri nykyisessä muodossaan ole niin-mun-juttu. Instagram ja muut kuvanjakopalvelut loistavat tykkäyksien keräilyllä ja sillä, että on paljon seuraajia. Olet "suosittu".
Äh, ahdistaa.
Nykynuoret varsinkin omaksuvat uudet sovellukset nopeasti - kaikki kaveritkin ovat siellä. Kuvavirta on täynnä selfieitä sadoilla tykkäyksillä ja Facebookin melko mitäänsanomattomatkin tilapäivitykset keräävät samanlaista suosiota. En ole katkera, vaikka tästä kirjoitankin. Ihmettelen vain koko ilmiötä, kun samalla itse astun kauas kaikesta tästä. Hups, myönnän! Loin itselleni Instagram-tilin muutama kuukausi sitten, mutta en edes muista koko asian olemassaoloa. Kuvia siellä on kolme, joista yksikään ei omasta naamastani.
Miksi me haluamme jakaa kuvia ja tilapäivityksiä itsestämme? Alla mainio kuva.
 |
| Tykkäykset ovat egon pönkitystä, väittää kuva |
Onko teillä muilla samantyylisiä ajatuksia somesta? Tuleeko koskaan epävarma olo muiden rinnalla? Miksi joillekin on luontevampaa olla aktiivinen somessa? Kertokaa, jos olette kokeneet samanlaisia epäröiviä hetkiä julkaistessanne jotain somessa.
Lähteet:
