Olen monesti löytänyt itseni tilanteesta, jossa mietin esimerkiksi seuraavia asioita:
Mitä muut ajattelevat uudesta tilapäivityksestäni? Tykkääkö kukaan kuvastani, onko se ihan tyhmä? Entä jos en saa yhtään seuraajia? Äh, en julkaise tätä sittenkään..
 |
| Kanadalaisen graffiti-taiteilijan teos "Nobody likes me" |
Miksi sosiaalinen media voi saada näin kovia paineita aikaan? Kuten jo blogini ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, minä en koe asioideni jakamista somessa kovin helppona. Tämä koskee niin ajatuksia kuin kuviakin. Ehkä en vain ole vielä omaksunut koko some-maailmaa tai sitten se ei juuri nykyisessä muodossaan ole niin-mun-juttu. Instagram ja muut kuvanjakopalvelut loistavat tykkäyksien keräilyllä ja sillä, että on paljon seuraajia. Olet "suosittu".
Äh, ahdistaa.
Nykynuoret varsinkin omaksuvat uudet sovellukset nopeasti - kaikki kaveritkin ovat siellä. Kuvavirta on täynnä selfieitä sadoilla tykkäyksillä ja Facebookin melko mitäänsanomattomatkin tilapäivitykset keräävät samanlaista suosiota. En ole katkera, vaikka tästä kirjoitankin. Ihmettelen vain koko ilmiötä, kun samalla itse astun kauas kaikesta tästä. Hups, myönnän! Loin itselleni Instagram-tilin muutama kuukausi sitten, mutta en edes muista koko asian olemassaoloa. Kuvia siellä on kolme, joista yksikään ei omasta naamastani.
Miksi me haluamme jakaa kuvia ja tilapäivityksiä itsestämme? Alla mainio kuva.
 |
| Tykkäykset ovat egon pönkitystä, väittää kuva |
Onko teillä muilla samantyylisiä ajatuksia somesta? Tuleeko koskaan epävarma olo muiden rinnalla? Miksi joillekin on luontevampaa olla aktiivinen somessa? Kertokaa, jos olette kokeneet samanlaisia epäröiviä hetkiä julkaistessanne jotain somessa.
Lähteet:
Aluksi tosiaan minullakin oli suuri kynnys kirjoittaa, mutta jo nyt, parin viikon postausten jälkeen, en enää juurikaan pyörittele ja pohdi, miten minkin asian haluan sanoa tai tuoda esiin. Kunhan kirjoitan. Itsevarmuus kasvaa näköjään tekemisestä :)
VastaaPoistaTosin kommentteja postauksiin en ole saanut muilta kuin opettajilta. Hyvä kuitenkin, että edes he jaksavat kommentoida ja antaa palautetta.
Kiva kun kommentoit :) Itsellänikin blogin kirjoittaminen sujuu jo. Asiat joista tässä postauksessa kirjoitin (Facebook ja Instagram) ovat ns. vaikeampia. Siellä on helppo seurailla muiden tekemisiä, mutta omat julkaisut voivat joskus aiheuttaa epäröintiä. Siitä olisi kiva päästä eroon. Ja varmasti tämä some tutuksi -kurssi auttaakin siinä!
PoistaItsekin kuulun siihen epävarmempien somettajien joukkoon. Joskus kun vaihdan vaikka facebookissa profiilikuvaa, mietin että "onko tää nyt sittenkään kiva" jne.. :D Toki naamakirjan kavereista löytyy sitten näitä joilta ei ainakaan somemaailmassa itsevarmuutta puutu (onko toisin sitten oikeessa elämässä...?) ja jotka lisää jonkun kuvan itestään lähes joka päivä ja sitten toiset taas julkasee seinällään ne kaikki henkilökohtasemmatkin asiat.. Mutta kukin tyylillään :) Kiva muuten tää blogi! :)
VastaaPoistaKertomasi asiat kuulostavat todella tutuilta! Ja kiitos paljon, kiva saada palautetta blogista :)
PoistaAnnan kirjoitus kuvaa "tätä päivää" hyvin, missä elämme. Toiset ihmiset haluavat olla paljon "esillä" enemmän kuin toiset .Halutaan pitää yhteyttä ja jakaa kuulumisiaan ystäville. Löytää ehkä samanlaisista harrastuksista pitäviä. Viihdemaailma avittaa ulkomailta ja rantautunut jo Suomeenkin hyvin. "itsestä tehdään brändi", halutaan hyötyä ehkä taloudellisesti; ison seuraajajoukon saaneet "blogit". Jotkut näistä "bloginkirjoittajista saavat palkkaa tai erilaisia tuotteita. Itse pidän "asiapitoisista blogeista", mutta ei käy kieltäminen, jos visuaalisesti hyvin toteutettu myös, niin kiinnostaa. Matka- ja LifeStyle-blogeja tulee myös seurattua.
VastaaPoista